Moikka tyypit!
Mun omistajan ystävä Riina on kirjoittanut tekstin italianvinttikoirista ja minusta näkökulmastaan mikä on mainio teksti teille kaikille, jotka eivät tunne rotua juurinkaan tai suurinpiirtein ja haluavat myös tietää/tuntea minua paremmin millainen tyyppi olen.
"Kun tutustuin Annikaan,
tutustuin samalla myös italianvinttikoiriin ja whippetteihin. Vuosi taisi olla
2010. Sitä ennen minulla oli vinttikoirista kokemusta vain sen verran, että
olin hoitanut tuttuni afgaaninvinttikoiria, jotka ovat hieman eri kaliiberia pienten
itaaliaanojen kanssa.
Pitkän aikaa minulta meni
sekaisin whippetit ja italianvinttikoirat – kumpi nyt olikaan kumpi rotu.
Nykyään kun ajattelee niitä aikoja, miettii vain, miten se voikaan olla
mahdollista? Kyseessä on kuitenkin kaksi eri kokoluokan koiraa.
En muista tarkkaan,
milloin tapasin Bambin ensimmäistä kertaa. Hyvä ystäväni asui muutama vuosi
sitten Tampereella. Kävin hänen luonaan useasti kylässä ja samalla tuli sitten
poikettua mutka Annikan luona myös. Muistan vain, että Annikalla oli aina monta
koiraa yhtä aikaa. Ariel, Bambi ja Belle menivät kaikki minulta suloisesti
sekaisin. On vaadittu aikaa ja monta Annikan selostusta, että vihdoin ja
viimein voin sanoa tunnistavani, kuka on kukakin.
Olen aina mieltänyt
italianvinttikoirat hyvin mukavuudenhaluisiksi koiriksi. Ne nukkuvat peiton
alla, karsastavat kylmää ilmaa ja sadetta. Bambi on siinä mielessä ihan
stereotypioitani vastaava italiaano – tykkää makoilla sylissä ja nukkua
lämpimässä. Olen nähnyt Bambin aina vain kotikoirana. Lenkillä, sylissä,
syömässä, nukkumassa. Siksi hämmästyinkin kovin, kun näin ensimmäisiä kertoja
Bambin kisavideoita – voiko tuo olla sama koira? Miten noin pienestä,
sohvannurkassa kerällä nukkuvasta koirasta voikaan täysin eri tilanteessa
lähteä niin kova vauhti, tekemisen meininki? Tätä olen hämmästellytkin useaan
otteeseen, ja tulevan kesän aikana toivon, että pääsen katsomaan Bambia
kilpailuihin paikan päälle ensimmäistä kertaa.
Bambi on ihanteellisen
kokoinen koira. Tykkään siitä, että se on helppo ottaa mukaan kaikkialle:
autossa, bussissa ja junassa matkustaminen onnistuu helposti. Bambi on näppärä
ottaa syliin, jos tilanne niin vaatii. Tykkään, kun Bambi on iloinen ja
ystävällinen muita ihmisiä kohtaan. En ole nähnyt sen vierastavan ketään, mutta
se ei myöskään ryntää ihmisten syliin ärsyttävän yli-innokkaasti. Muista
koirista Bambi on kohteliaan kiinnostunut, mutta pysyttelee mieluiten kuitenkin
sopivan välimatkan päässä, paitsi ”mammalta” luvan saatuaan. Yllätyin, miten
hyvin Bambia ja Annikan muita koiria pystyy pitämään vapaana. Luulin, rotuun
tutustuessani, että niitä ei voi päästää ollenkaan vapaaksi, kun lähtevät heti
hajuille – erehdyin. Ainut asia, mikä minua ko. rodussa mietityttää on ohuet
tikkujalat: italianvinttikoirien kanssa täytyy olla koko ajan varuillaan. Pitää
varoa laskemasta niitä lattialle liian ylhäältä tai varoa etteivät ne telo
itseään juostessaan tai hypätessään sohvalta. Lisäksi toinen asia on ohut
turkki – varmasti ihanan helppo kesällä, mutta entä sitten talvella? Voi niiden
miljoonien takkien rumbaa. Annika tosin väittää, että pukemiseen tottuu ja
siihen ei mene kauan aikaa, mutta ehkä rohkenen puuhkabelgin omistajana olla
hieman eri mieltä ;)
Mielestäni Bambi on
ylipäätään ihanan positiivinen koira. Se nauttii elämästä ja tepastelee
eteenpäin häntä heiluen. Bambi ei turhia stressaile, vaan kerryttää
matkakokemuksiaan kisareissujen muodossa, samalla uusista paikoista ja
juoksemisesta nauttien
J <3"
Riina K. & Danny belgi
 |
| Danny, Aira ja minä |
