Italianvinttikoira & Bambi rotua-ei-tuntevan-silmin

Moikka tyypit!

Mun omistajan ystävä Riina on kirjoittanut tekstin italianvinttikoirista ja minusta näkökulmastaan mikä on mainio teksti teille kaikille, jotka eivät tunne rotua juurinkaan tai suurinpiirtein ja haluavat myös tietää/tuntea minua paremmin millainen tyyppi olen.

"Kun tutustuin Annikaan, tutustuin samalla myös italianvinttikoiriin ja whippetteihin. Vuosi taisi olla 2010. Sitä ennen minulla oli vinttikoirista kokemusta vain sen verran, että olin hoitanut tuttuni afgaaninvinttikoiria, jotka ovat hieman eri kaliiberia pienten itaaliaanojen kanssa.

Pitkän aikaa minulta meni sekaisin whippetit ja italianvinttikoirat – kumpi nyt olikaan kumpi rotu. Nykyään kun ajattelee niitä aikoja, miettii vain, miten se voikaan olla mahdollista? Kyseessä on kuitenkin kaksi eri kokoluokan koiraa.

En muista tarkkaan, milloin tapasin Bambin ensimmäistä kertaa. Hyvä ystäväni asui muutama vuosi sitten Tampereella. Kävin hänen luonaan useasti kylässä ja samalla tuli sitten poikettua mutka Annikan luona myös. Muistan vain, että Annikalla oli aina monta koiraa yhtä aikaa. Ariel, Bambi ja Belle menivät kaikki minulta suloisesti sekaisin. On vaadittu aikaa ja monta Annikan selostusta, että vihdoin ja viimein voin sanoa tunnistavani, kuka on kukakin.

Olen aina mieltänyt italianvinttikoirat hyvin mukavuudenhaluisiksi koiriksi. Ne nukkuvat peiton alla, karsastavat kylmää ilmaa ja sadetta. Bambi on siinä mielessä ihan stereotypioitani vastaava italiaano – tykkää makoilla sylissä ja nukkua lämpimässä. Olen nähnyt Bambin aina vain kotikoirana. Lenkillä, sylissä, syömässä, nukkumassa. Siksi hämmästyinkin kovin, kun näin ensimmäisiä kertoja Bambin kisavideoita – voiko tuo olla sama koira? Miten noin pienestä, sohvannurkassa kerällä nukkuvasta koirasta voikaan täysin eri tilanteessa lähteä niin kova vauhti, tekemisen meininki? Tätä olen hämmästellytkin useaan otteeseen, ja tulevan kesän aikana toivon, että pääsen katsomaan Bambia kilpailuihin paikan päälle ensimmäistä kertaa.

Bambi on ihanteellisen kokoinen koira. Tykkään siitä, että se on helppo ottaa mukaan kaikkialle: autossa, bussissa ja junassa matkustaminen onnistuu helposti. Bambi on näppärä ottaa syliin, jos tilanne niin vaatii. Tykkään, kun Bambi on iloinen ja ystävällinen muita ihmisiä kohtaan. En ole nähnyt sen vierastavan ketään, mutta se ei myöskään ryntää ihmisten syliin ärsyttävän yli-innokkaasti. Muista koirista Bambi on kohteliaan kiinnostunut, mutta pysyttelee mieluiten kuitenkin sopivan välimatkan päässä, paitsi ”mammalta” luvan saatuaan. Yllätyin, miten hyvin Bambia ja Annikan muita koiria pystyy pitämään vapaana. Luulin, rotuun tutustuessani, että niitä ei voi päästää ollenkaan vapaaksi, kun lähtevät heti hajuille – erehdyin. Ainut asia, mikä minua ko. rodussa mietityttää on ohuet tikkujalat: italianvinttikoirien kanssa täytyy olla koko ajan varuillaan. Pitää varoa laskemasta niitä lattialle liian ylhäältä tai varoa etteivät ne telo itseään juostessaan tai hypätessään sohvalta. Lisäksi toinen asia on ohut turkki – varmasti ihanan helppo kesällä, mutta entä sitten talvella? Voi niiden miljoonien takkien rumbaa. Annika tosin väittää, että pukemiseen tottuu ja siihen ei mene kauan aikaa, mutta ehkä rohkenen puuhkabelgin omistajana olla hieman eri mieltä ;)

Mielestäni Bambi on ylipäätään ihanan positiivinen koira. Se nauttii elämästä ja tepastelee eteenpäin häntä heiluen. Bambi ei turhia stressaile, vaan kerryttää matkakokemuksiaan kisareissujen muodossa, samalla uusista paikoista ja juoksemisesta nauttien J <3"

Riina K. & Danny belgi

Danny, Aira ja minä